21.9.1993

Pesänjakajan suorittama ositus 13.8.1990

Sitten kun Kirkkonummen kihlakunnanoikeus oli 25.3.1988 julistamallaan päätöksellä tuominnut asianosaiset asumuseroon ja määrännyt asianajaja X:n pesänjakajana toimittamaan asianosaisten välillä osituksen, X on, sikäli kuin osituksesta on vielä kysymys, määrännyt

A:n omistaman Siuntion kunnan Övitsbyn kylässä olevan Koivupuro nimisen tilan RN:o 1:61 arvoksi 640 000 markkaa ja

B:n omistamien Bostads Ab Spartallen - Säästömänty Asunto Oy:n osakkeiden nrot 4618 -4987 arvoksi, A:n 568 000 markan määräistä arviota koskevan vaatimuksen enemmälti hyläten, 500 000 markaksi sekä

B:n vaatimuksesta avioliittolain 103 b §:n 1 momentin ja 2 momentin 2 kohdan nojalla sovitellut ositusta siten, että asunto-osakkeita oli niiden hankkimisesta johtuneen velkamäärän 358 656,25 markan ylittävältä osalta pidettävä avio-oikeudesta vapaana omaisuutena.

Sovittelua pesänjakaja on perustellut seuraavasti:

"Asunto-osakkeet on ostettu 8.11.1987 330 000 markan kauppahinnalla.

Asianosaiset on tuomittu asumuseroon 25.3.1988, mikä prosessi on ollut 1. käsittelyssään oikeudessa 15.1.1988 (liite 1, osituspöytäkirja 26.5.1988). Asumuseropäätöksessä on todettu asianosaisten välien pysyvästi rikkoutuneen. Asianosaiset ovat ilmoittaneet välirikon olleen olemassa jo asunto-osakkeiden hankkimisaikana, mitä ilmoitusta tukee asumuseropäätös.

B on hankkinut asunnon muuttaakseen erilleen puolisostaan, mikä on toteutunut 25.3.1988.

Huoneiston osto ei ole näin ollen tapahtunut puolisoiden asuessa erillään, mutta osto on tapahtunut pysyvän välirikon jo synnyttyä ja erilleen muuttotarkoituksessa, eli puolisoiden tosiasiallista yhteiselämää voidaan pitää lakanneena ostohetkellä.

B on hankkinut asunnon yksin ja maksanut sen hankkimisesta aiheutuneet korko- ja muut kustannukset.

Asunnon arvo on kohonnut merkittävästi ositushetkeen mennessä. Ositushetkeen on vaikuttanut mm. se seikka, että A valitti hovioikeuteen pesänjakajan määräämisestä.

Näin ollen, mikäli asunto katsottaisiin kokonaan aviooikeuden alaiseksi omaisuudeksi, saisi A perusteetonta taloudellista hyötyä B:n kustannuksella. Tällaista lopputulosta olisi pidettävä myös kohtuuttomana."

Mainituilla ja muutoin osituskirjasta ilmenevillä perusteilla, joista enää ei ole kysymys, pesänjakaja on vahvistanut osituslaskelmassa A:n varoiksi 792 454,88 markkaa ja B:n varoiksi 383 566,21 markkaa sekä vahvistaen asianosaisten velkavastuut ja määräten erinäisten omaisuusesineiden jaosta tavalla, josta ei enää ole kysymys, velvoittanut A:n suorittamaan B:lle tasinkona 351 535,85 markkaa kuukauden kuluessa osituspäivästä lukien 16 prosentin viivästyskorkoineen.

Kanne Kirkkonummen kihlakunnanoikeudessa

A on B:tä, joka oli saanut uuden sukunimen 20.8.1990, vastaan nostamassaan kanteessa kysymyksessä olevalta osalta vaatinut, että kihlakunnanoikeus oikaisisi pesänjakajan toimittamaa ositusta tai velvoittaisi pesänjakajan suorittamaan oikaisun siten,

että B:n omaisuuteen kuuluvien asunto-osakkeiden arvoksi määrätään käyvän arvon mukaisesti 560 000 markkaa ja ettei ositusta tältä osin sovitella, koska sovittelulta puuttuivat sekä yleiset että erityiset edellytykset,

että Koivupuron tilan RN:o 1:61 arvoksi määrätään 570 000 markkaa,

että B:n käteisvaroihin lisätään tämän päivää ennen ositusta tililtään nostamat 15 528,85 markkaa ja

että B velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla korkoineen.

Kihlakunnanoikeuden päätös 19.3.1991

B:n vastustettua kannetta kihlakunnanoikeus on, kuultuaan pesänjakajaa asiassa, lausunut sovittelua koskevalta osalta, että B oli ostanut asuntoosakkeet 8.11.1987 330 000 markan kauppahinnalla hankkiakseen itselleen asunnon jo aikaisemmin syntyneen välirikon takia. Muutto oli toteutunut 25.3.1988. Pesänjakajan perusteluja sovittelun toimittamiselle voitiin pitää oikeina. Hänen ratkaisunsa asunto-osakkeiden arvioimisesta oli kohtuullinen, koska A muutoin aivan ilmeisesti olisi saanut perusteetonta etua asunto-osakkeiden arvonnoususta.

Muilla mainitsemillaan perusteilla, joista ei enää ole kysymys, kihlakunnanoikeus on, katsoen pesänjakajan arvion asunto-osakkeiden arvosta oikeaksi, palauttanut osituksen pesänjakajalle uutta toimitusta varten oikaistavaksi seuraavilta kohdilta:

Koivupuron tilan RN:o 1:61 arvona oli pidettävä 570 000 markkaa ja

B:n varoihin oli lisättävä 15 528,85 markkaa.

Huomioon ottaen asian laadun kihlakunnanoikeus on määrännyt A:n vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Helsingin hovioikeuden tuomio 7.10.1992

A oli saattanut jutun hovioikeuden tutkittavaksi ja vaatinut kanteensa hyväksymistä siltä osalta kuin se oli hylätty ja esittänyt, että asia ratkaistaisiin palauttamatta sitä pesänjakajalle. Lisäksi hän oli vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

Hovioikeus on katsonut pesänjakajan esittämien seikkojen lisäksi B:n ilmoittaneen, että ensimmäinen asumuseroa koskeva haastehakemus oli laadittu jo 28.10.1987, mutta tuo hakemus oli jäänyt tutkimatta haastetiedoksiannossa sattuneen virheen vuoksi, että B:n muutto ostettuun asuntoon viivästyi A:n yritettyä estää ja haitata muuttoa ja että B oli osituksen toimittamiseen mennessä maksanut asuntolainastaan yksistään korkoja lähes 100 000 markkaa. Näitä B:n ilmoituksia ei ollut kiistetty.

Hovioikeus on, katsoen, että tilanne oli vastannut avioliittolain 103 b §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua erillään asumista, hyväksynyt pesänjakajan ja kihlakunnanoikeuden päätökset osituksen sovittelusta.

Lisäksi hovioikeus on katsonut, että kihlakunnanoikeuden päätöstä siltä osalta kuin ositusta oli määrätty oikaistavaksi, ei myöskään ollut syytä muuttaa ja että huomioon ottaen oikaisujen pelkkä laskennallinen sisältö, ositusta ei ollut syytä palauttaa pesänjakajalle oikaistavaksi.

Hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen siltä osalta kuin ositus oli palautettu pesänjakajalle oikaistavaksi.

Hovioikeus on oikaissut ositusta kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevin perustein ja vahvistanut, että osituslaskelmassa olivat A:n varat 722 454,88 markkaa ja B:n varat 399 095,06 markkaa. A:n B:lle suoritettavan tasingon määrä oli siten 308 771,43 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.9.1990 lukien.

Muutoin kihlakunnanoikeuden päätöstä ei muutettu.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen A sai pitää kulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.

Perustelut

B:n 8.11.1987 330 000 markan kauppahinnalla ostamien asunto-osakkeiden käypä arvo on osituksen ajankohtana 13.8.1990 ollut pesänjakajan arvioimat 500 000 markkaa.

B on ostanut asunto-osakkeet runsaat neljä kuukautta ennen asumuserotuomiota tarkoituksella muuttaa puolisoiden yhteisestä asunnosta. Hän ei kuitenkaan ole muuttanut erilleen välittömästi eikä näyttänyt, että muutto olisi estynyt hänestä riippumattomista syistä. Tämän vuoksi osakkeita ei voida avioliittolain 103 b §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla määrätä sellaiseksi omaisuudeksi, johon A:lla ei olisi aviooikeutta.

Mainituista syistä B:n sovitteluvaatimus on hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan siltä osalta kuin ositusta on soviteltu ja sovittelua koskeva vaatimus hylätään. Bostads Ab Spartallen - Säästömänty Asunto Oy:n osakkeiden nrot 4618 -4987 osituslaskelmassa B:n avio-oikeuden alaisena omaisuutena huomioon otettavaksi arvoksi vahvistetaan 500 000 markkaa ja B:n varoiksi vastaavasti 540 438,81 markkaa. A:n B:lle suoritettavan tasingon määrä alennetaan 238 099,55 markkaan 16 prosentin korkoineen 13.9.1990 lukien.

Asian laadun vuoksi asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.